Kuoleman puutarha, 1896
A II 968:16
Ateneum

Kuoleman puutarha, 1896

Kuoleman puutarha

Keväällä 1896 nuori Hugo Simberg lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Lontoon kautta Pariisiin. Taiteilija ihastui varsinkin elämäniloiseen Pariisiin, jonka tyylikkäät ja taiteelliset asukkaat kiinnittivät hänen huomionsa. Simberg maalasi päivisin paikallisessa yksityisakatemiassa, vietti iltapäivät museoissa ja gallerioissa sekä tapasi taiteilijatovereita. Juuri mitään tästä toimeliaisuudesta ei kuitenkaan välittynyt Simbergin taiteeseen. Aivan toisenlaiset aiheet askarruttivat häntä. Pariisin matkalla syntyi teos Kuoleman puutarha.

Kuoleman puutarhassa mustiin kaapuihin verhoutuneet luurankohahmot hoivaavat hellästi outoja, kitukasvuisen näköisiä kukkia. Simberg on valottanut aiheensa taustaa hieman. Hänen mukaansa kuoleman puutarha on paikka, jonne sielut joutuvat ennen taivaaseen pääsyään. Kasvit symboloivat ihmissieluja, jotka tässä vaatimattomassa olomuodossaan odottavat tulevaa.

Etummainen kuolemahahmo johdattaa katsojan sokkeloiseen puutarhaan. Se on välttämätön pysähdyspaikka − ohitse ei pääse muuta kautta. Taustalla näkyy eteenpäin johdattava tie. Tilanteen arkisuutta ja jokapäiväisyyttä korostavat kastelukannu ja naulassa roikkuva pyyhe.

Kuoleman puutarha, luonnos Tampereen tuomiokirkon freskoa varten. Ajoittamaton
A V 4833:137
Ateneum

Kuoleman puutarha, luonnos Tampereen tuomiokirkon freskoa varten. Ajoittamaton

Suunnitelma Tampereen tuomiokirkon seinämaalausta varten.
Ote Hugo Simbergin luonnoskirjasta.
Luonnoskirja A V 4830:4, luonnos nro 18
Ateneum

Suunnitelma Tampereen tuomiokirkon seinämaalausta varten.
Ote Hugo Simbergin luonnoskirjasta.

Simbergin kuolemahahmo oli valmis heti ensiesiintymisestään lähtien. Mustaan lyhyeen kaapuun ja polvihousuihin verhottuna se pysyi samannäköisenä, kun Simberg tapansa mukaan toteutti aiheen monella eri tekniikalla. Vesi- ja guassiväreillä maalatun teoksen lisäksi syntyi grafiikan töitä, piirustuksia, temperamaalaus ja lopulta fresko Tampereen tuomiokirkon holviin. Tekipä Simberg pronssisen ovenkolkuttimenkin. Kova ääni häiritsi kuitenkin kerrostalon asukkaita niin, että se oli poistettava.

Kuolema pyytää kuvaa viikatteeseensa, 1897
C VI 2548:195
Ateneum

Kuolema pyytää kuvaa viikatteeseensa, 1897

Kuolema kolkuttaa, 1900
A-2012-98
Ateneum

Kuolema kolkuttaa, 1900

Simbergin hellämielinen, kasveja vaaliva kuolema ei ole pelottava. Sille on vain sattunut tehtävä, joka pakostakin tuottaa tuskaa.