Haavoittunut enkeli, 1903
A II 1703
Ateneum

Haavoittunut enkeli, 1903

Haavoittunut enkeli

Kaksi juronnäköistä poikaa kantaa paareilla valkopukuista enkeliä. Enkelin siipi on vahingoittunut ja silmillä on side. Maalaus ei kerro, mitä on tapahtunut. Suomen taiteen rakastetuimpiin kuuluva teos puhuttelee katsojaa monin tavoin – tulkintoja on yhtä monta kuin katsojiakin. Näin Hugo Simberg on ehkä tarkoittanutkin. Kun hän asetti teoksen ensimmäistä kertaa näytteille Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyyn, teoksen nimen paikalla oli vain ajatusviiva. Se oli taiteilijan tapa kertoa, ettei yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa ole. Jokainen katsoja luo teoksen merkityksen mielessään ja kokee sen omalla tavallaan.

Haavoittunut enkeli, maisemaluonnos, 1902
A V 4949
Ateneum

Haavoittunut enkeli, maisemaluonnos, 1902

Luonnos Tampereen tuomiokirkon (Johanneksenkirkon) freskotyöhön, ajoittamaton
A V 4833:52
Ateneum

Luonnos Tampereen tuomiokirkon (Johanneksenkirkon) freskotyöhön, ajoittamaton

Haavoittunut enkeli, luonnos, 1902
Luonnoskirja A V 4830:1, luonnos nro 4
Ateneum

Haavoittunut enkeli, luonnos, 1902

Hugo Simberg valmisteli Haavoittunut enkeli -maalausta monta vuotta. Luonnokset ja valokuvat kertovat suunnittelun eri vaiheista – alkuvaiheessa enkeliä kuljetettiin kärryillä ja kantajina olivat pienet pirut. Keskushahmona oli kuitenkin alusta lähtien haavoittunut enkeli ja tapahtumapaikkana konkreettinen paikka, Eläintarhan puisto Helsingissä. Sama kävelytie on Töölönlahden rannalla vielä nykyäänkin.

Hugo Simbergin ottama valokuva Haavoittunut enkeli -maalauksen tekovaiheessa.  Röntgenkuvat ovat paljastaneet, että nykyisin tuntemamme version alla on tämä maalaus, jossa enkelillä on tummemmat, vettä valuvat hiukset, ja lahdella näkyy pieni soutuvene.

Haavoittunut enkeli, fresko, 1906
Tampereen tuomiokirkko
Valokuva: Seppo Hilpo

Haavoittunut enkeli, fresko, 1906

Simberg maalasi toisinnon teoksesta Tampereen tuomiokirkkoon. Huomaa teollisuuskaupunkiin tehdyn version lisäys.

HS Sårad ängel 56.2

HS Sårad ängel 59

Haavoittunut enkeli -teoksen maalauspaikka Töölönlahden pohjoispohjukassa. Töölönlahteen laskevan Alppilan puron seutu oli lasten suosiossa. Keväällä se tarjosi hyvän paikan vesileikeille. Puron linjaa on vuosien varrella muutettu, mutta kävelytie on edelleen olemassa.

40018_912

HS Sårad ängel 63

Simberg käytti teosta työstäessään useita eri malleja. Yksi enkelin malleista oli ruskeahiuksinen nuori nainen. Simberg hahmotteli maalausta ateljeessaan Helsingin Rikhardinkadulla ja viimeisteli teoksen kesällä 1903 Niemenlautassa. On esitetty, että enkelin viimeisiä malleja olisivat olleet Niemenlautan vakituisten kesävieraiden, Viipurin kaupunginlääkäri Karl Magnus Gaddin perheen tyttäret Gertrud ja Adrienne. Saikohan enkeli heiltä tunnusomaisen pienen tytön ulkomuodon ja vaaleat hiukset?

Hugo Simberg maalasi kesällä 1903 Niemenlautassa myös kaksi pienen tytön muotokuvaa. Aamu kuuluu Pohjanmaan museon kokoelmiin. Sen mallina on ollut Adrienne Gadd. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmiin kuuluu puolestaan Tyttö, jonka malli oli Gertrud Gadd.

Ihan varmasti emme voi tietää, ovatko Gaddin tytöt istuneet Haavoittuneen enkelin malleina. Ehkei meidän tarvitsekaan. Hugo Simberg ei jättänyt luonnoksia, valokuvia tai kirjallista kuvausta maalauksen valmistumisen viimeisistä vaiheista ja enkelihahmon muuttumisesta pieneksi vaaleahiuksiseksi tytöksi. Enkelin malli jää lopulta – kuin taiteilijan tahdosta – mysteeriksi.

Näyttelyn avajaisista Hugo Simberg sen sijaan kertoi sisarelleen Blendalle:

”Tahdon nyt kertoa sinulle että minua ei reputettukaan tänä vuonna vaikka jury on ollut kauhean ankara. Näyttää melkein siltä kuin olisin saavuttanut jonkinlaisen ’grand succés’n’ niin toveripiirissä kuin jurynkin keskuudessa. Gallén on niin innostunut, että minun on vaikea ottaa häntä vakavasti. Hänen ensimmäiset sanansa olivat mitä suurinta minun töitteni imartelua ja ihmeellistä kyllä hän on suunniltaan ihastunut suureen tauluun. Hän sanoi, että se tekee sellaisen vaikutelman kuin olisin seisonut suuren metsän keskellä pienessä tuvassa, jonka nurkkiin saakka puut kasvavat, ja maalannut muusta maailmasta välittämättä. Hänestä siinä on sellaista rauhaa ja sopusointua, jota ei ole missään muussa näyttelyn työssä. — Jopa Edelfelt sanoi minulle miellyttäviä asioita.”

Kirje Blenda Simbergille 4.10.1903. Hugo Simbergin arkisto, Kansallisgalleria.